Foorumi    Apple News    Peukuta!    INFO    In English?    © Tekijänoikeudet 

Tuulimyllylle

Päätalolle


Tunnus:
Salasana:
Hanki avaimet!

Tarkempi ranchin paikkojen esittely

Kanadan luonto on upean monipuolista. Orange Woodin ympäristöä kuvaillessa maisema olisikin ensisijaisesti jylhä: valtameren ollessa hallitsevin elementti, sen silmänkantamattomissa siintävän horisontin vastapainona ovat idässä kohoavat aina yhtä tasaisen varmat lumihuippuiset Taiga-vuoret. Tila sijoittuu Sungroan Hills -kallioiden juureen ja on itsekin jyrkänteen päällä, vaikka sitä ei heti huomaa. Vasta etelän suuntaan alas avautuva laaksomainen maisema paljastaa, että korkealla ollaan. Tutustu vaelluskohteisiin »

Orange Woodin yleisimmät maastoreitit kulkevat rantaa pitkin, laaksossa ja lähimetsissä, mutta voihan sitä silloin tällöin lähteä etsimään ennestään tuntemattomiakin polkuja. Maastovarmalla hevosella saa maastoilla yksin, kunhan puhelin on ratsastajalla aina mukana ja lähdöstään sekä suunnasta ilmoittaa jollekulle tallilla. Waterphew on erittäin hevosystävällinen kaupunki, joten täällä hevosilla kulkeminen on sallittua miltei joka paikassa, myöskin keskustassa, jonka nurkilta löytyy hevosen väliaikaiseen kiinnitykseen soveltuvia puomeja.

Ratsastajan tulee pitää mielessä, että alueella liikkuu paljon villieläimiä. Harmittomien majavien, peurojen, kettujen ja ilvesten sekä vaarattomien, mutta toisinaan rasittavien oravien ja pesukarhujen lisäksi maastossa voi törmätä puumiin, musta- ja harmaakarhuihin tai hirviin. Tallin ilmoitustaululta löytyvät ohjeet siihen, miten toimia kunkin eri villieläimen kohdatessaan.

Hevoset maiskuttelivat kuolaimiaan ja pörisivät kuin pienet moottorit kesän lämmössä. Vuorokauden kestänyt sadekuuro oli nostattanut maasta mielenkiintoisia aromeja ja täplittänyt tietä ja maisemaa vesilammikoilla, kärpäset surisivat ja lennähtelivät heidän ympärillään, ja kun yksi iso paarma laskeutui Lieriön paljaaseen niskaan, Emma osoitti sitä sormellaan ääneti Charlottelle ja molemmat kikattelivat kämmeniinsä.

Ympäristö

Maneesi

Ratsastushalli, moinen pahan onnen projekti, käynnistyi huhtikuussa 2015. Se saatiin käyttöön jo loppuvuoden 2016 talvipakkasille ja jääkeleille. Lopullisesti halli valmistui keväällä 2017. Maneesi rakennettiin entisen metsälaitumen paikalle tallin eteläpuolelle, myllymäen juurelle.

Maneesi on kenttää huomattavasti pienempi, mutta kodikas ja kevyesti lämmitetty talvisaikaan. Katsomo sijaitsee pääovien molemmin puolin lyhyellä sivulla. Maneesin yhteydessä on tallipuoti ja -kahvila Apples & Boots, joka myy hevosvarusteita sekä pientä syötävää.

Maneesin yhdellä seinustalla on muistoseinä: sinne lisätään musta tietolaatta aina, kun joku Orange Woodin hevosista kuolee. Muistomaa sijaitsee maneesin takana. Hevosia ei haudata, mutta niiden tuhkasta puolet kaivetaan maahan ja paikalle asetetaan kivi. Paikalla kasvaa myös paljon kukkia.

Ratsastuskenttä

Mistä jaksamme aina ylpeillä ja henkseleitä paukutella, on iso ja hieno ratsastuskenttämme! Kiinteäpohjainen, hyvin hoidettu hiekka-alusta ripauksella kumimurskaa joustavuutta antamaan ja oikeaoppisesti rakennettu ojitus mahdollistavat ympärivuotisen nauttimisen raikkaasta meri-ilmasta, uskomattomista näkymistä ja ratsastamisen ilosta ulkona. Kenttä on kokoa 60m x 40m, ja sitä ympäröi tallin puoleisella lyhyellä sivulla kivimuuri, muutoin valkoinen ristiaita. Heti portin vieressä on muutaman hengen penkkipaikka.

Kenttä on hyvin valaistu myös pimeämpään vuodenaikaan. Vuonna 2014 kentän oikean laidan puolelle valmistui kisakatsomo, jossa on tilaa isommalle yleisölle sekä yläkerrassa juontajan koppi, josta valmentajan on mahdollista seurata ja pitää tuntia mikrofonin välityksellä.

Vaikka kivimuuri ei olekaan tarkoitettu istuttavaksi ja sen päällä notkuttavaksi, perheen omat mukulat näyttävät siitä kyllä kyseenalaista esimerkkiä... Jääthän siis seuraamaan tapahtumaa tai tuntia kisakatsomon puoleiselta aidansivulta penkeiltä, jottet häiritse ratsukoita tai vahingossa pelästytä hevosia. Kentän laidalla seisoskelu ei ole sallittua merilaitumen ja myllymäen puoleisilla sivuilla. Puomeja, tolppia ja muuta estekalustoa saa kenttäportin muurisyvennyksestä. Loppu kisakalusto säilytetään maneesissa.

Maastoesteradat

Tallin käytössä on kolme maastoesterataa. Niiden vaativuustaso vaihtelee ja niin aloittelijoille kuin kokeneemmille löytyy sopivia esteitä harjoitteluun. Maastoesteille ei saa koskaan lähteä yksin, vaan mukana täytyy aina olla vähintään yksi toinen ihminen sekä ainakin yksi puhelin, jolla voi soittaa, jos jotain sattuu. Turvaliivi ratsastajalla on pakollinen. Älä lähde hyppäämään maastoesteitä ennen kuin olet siihen valmis tai hevosella, jonka soveltuvuudesta kiinteille esteille et ole varma.

Rantarata on laajin ja hauskoin kokemus, sillä siinä ratsukko pääsee laukkaamaan rantaviivaa vesi roiskuen, ylittämään hiekalle tehtyjä erikoisesteitä sekä viilettämään pitkin lehtipuitten välistä nurmipohjaa.

Metsäradan rakentamiseen on saatu lupa kaupungilta ja se sijaitsee Sinicoastin autiotaloille vievän metsäreitin varrella. Metsäradan esteet ovat vaativuudeltaan haasteellisempia muihin ratoihin verrattuna.

Kotirata rakennettiin vuonna 2017 talliporukan kesken talkootyönä maneesin viereen. Siitä on tarkoitus tehdä helposti muunneltavissa oleva, lyhyt harjoitusrata, joka sopii erityisesti kiinteiden esteiden hyppäämisen opetteluun. Rata vie myös jonkin matkaa myllymäelle erinomaisena kestävyysharjoituksena.

Vaelluskohteet

UNICORN CAMP (Sijainti kartalla)

Meiltä eniten vierailtu leiripaikka on noin 6 kilometrin päässä Sungroan Hillsin metsässä sijaitseva Unicorn Camp. Reissu ei matkana ole pitkä, mutta kulkureitti on liki koko matkan pelkkää ylämäkeä, mikä on hevosille raskas taittaa ja tuntuu kyllä ratsastajankin reisissä perille päästyä. Takaisin voi tulla joko samaa reittiä tai jatkaa eteenpäin leiripaikan yli mäen takana olevalle maantielle.

Unicorn Camp sijaitsee suojaisalla metsäaukealla korkeiden mäntyjen ympäröimänä. Rakennuksia ei ole, joten leiripaikalla yövytään aina teltoissa. Hevosille on oma puitten suojaama tarhaus sekä niiden heinän säilytystä varten aitta. Heinää tuodaan etukäteen mönkijöillä. Muutaman sadan metrin päästä löytyy kivinen lähde, josta leiriin saa noudettua raikkaan puhdasta vettä.

Taru eksyneestä yksisarvisesta

Leiripaikka on saanut nimensä liekkinuotion äärellä kerrotuista tarinoista, joiden mukaan aina täydenkuun aikaan metsälähteellä puhkeaa kukkaan kaunis, yönvaloakin kalpeampi valkoinen ruusu ja silloin, kun tuo ruusu puhkeaa, ilmestyy kuunvalosta esiin myös valkoinen, kaunis yksisarvinen. Taru kertoo, että yksisarvinen auttaisi metsään eksyneitä ja opastaisi heitä takaisin poluille, toivoen, että joku joskus osaisi neuvoa sitäkin takaisin kotiin.

TARINOITA

     Valopäivän yömaasto 2018
     Valopäivän retki 2015: "Nuotion äärellä"

CATTLE CAMP (Sijainti kartalla)

Cattle Camp keskellä Cupongin kukkuloita on miellyttävä leiripaikka lämmitetyin mökein ja saunoin. Hevosille on tarjolla pihatto, ja luonnonrauha laaksossa on käsinkosketeltava. Noin 17 kilometrin matka taitetaan pitkin niittyjä, karjan laidunnusmaita, kukkulan rinteitä, sankkoja metsiä ja kosken yli. Cattle Campilta on mahdollista poiketa parin kilometrin lisälenkillä merenrantaan.

Cattle Camp perustettiin karjapaimenten yöpymispaikkaan, mistä leirialueen nimikin tulee. Se ei kuulu Orange Woodille, vaan kaupungille, mutta sen käytön voi vuokrata. Cattle Campia käytetään muun muassa mustangiretkien levähdyspaikkana.

TARINOITA

     Joulukalenterin 2016 luukku 17

GOLDMINERSCAMP (Sijainti kartalla)

Keskustan liepeillä Goldminerstownissa sijaitsevaan Goldminerscampiin Orange Woodista on matkaa vajaa kymmenen kilometriä. Reitiksi voi valita suoraa maantietä Coyotan läpi, mikä on nopein, mutta kieltämättä tylsin tie. Matkan voi taittaa myös Unicorn Campin läpi välietappina mennessä tai tullessa, tai mutkitella pidempää kautta Sungroan Hillsin merenpuoleista sivua.

Goldminerscamp on kunnon leirikeskus, jota käyttävät paljon myös muut, kuin meidän talliporukkamme. Se on turistien suosiossa, sillä Goldminerstown on osa Waterphewn ja Klondiken kultakuumeajan historiaa. Aluetta ja leirikeskusta mainostetaan paikkana, jonne ensimmäiset waterphewläiset valkoihoiset kullankaivajat saapuivat hakkuineen.

Leiriaitta

Vuonna 2017 metsään purolaitumen taakse rakennettiin pikku leirimökki, joka on suojaisassa sopukassaan mäntypuitten keskellä. Ulkohuussin, minikeittiön ja takkatilan sekä kaksi makuuhuonetta (neljä kerrossänkyä, 8 vuodepaikkaa) sisältävä aitta on tarkoitettu leiriläisille, viikonlopputallia tekeville opiskelijoille ja maatilamatkailuturisteille.

Aitassa on mahdollista pelata tikkaa tai lautapelejä, lueskella lehtiä tai kirjoja sekä paahtaa vaahtokarkkeja takassa. Televisiota tai radiota siellä ei ole, sillä aitassa on tarkoitus nauttia yhdessäolosta ja luonnonrauhasta. Verkkoyhteyttä ei myöskään löydy, joten kännykän voi rauhassa laittaa sivuun.