Tämä on virtuaalihevonen. This is a SIM-game horse.


Hollanninpuoliveritamma ♀
Phoenix W Venice
VH13-012-0221
Syntynyt 20.08.2012 Saksassa
16-vuotias (satunnainen)
166 cm, punaruunikko
kapeneva läsi + ruununrajat oej / otj
Kasvattaja & omistaja Alexiina C., VRL-02207
Kotitalli F&H Stables, Englanti

Phoebe on 140 cm -tason estehevonen.

Palkittu 01.09.2018 2 Star Prospect pistein 909.
Palkittu 02.03.2015 Preferent prosentein 58%.


25.10.2015 - Pätkä tallitarinoista: "Gillian lähti talliin varustamaan Dodoa, ja Charlotte löntysteli hänen jäljessään etsimään äitiään. Ehkä hän voisi saada ratsukseen Phoeben, jos tuuri kumminkin potkaisisi.
Mutta eipä tietenkään; oli kyseessä sitten onni, kohtalo tai sattuma, ne kaikki inhosivat häntä aivan yhtä lailla:
”Voi kultapieni, kun Phoebe lähti jo.”
”Eikä!”
”Sinua kaivattiin täällä sanomaan heipat Ninthwoodilaisille, muttet tullut paikalle.”
”Olin pitkään suihkussa…”
”No, Noralla oli kiire takaisin valmistelemaan häitään.” Äidin lattea sävy viimeisen kommentin myötä sai samassa perään lämpimämmän hymyn. ”Ajatella… Dewnkin on siellä.”
Charlotte katsoi avuttomana sivuilleen. ”En sitten voikaan lähteä Gillsin kanssa maastoilemaan…”
”Miten niin? Kyllähän täällä hevosia riittää. Käy kysymässä tallimestarilta saatko lainata jotain Huttiksen ratsuista.”"

24.10.2015 - Pätkä tallitarinoista: "Charlotte värähti kosketuksesta, mutta hymyili edelleen. ”Voin loistavasti.”
”Ihanko totta? Olet kuin jyrän yliajama.”
”Joo, no, näkisit sen jyrän”, hän vitsaili. Äiti, joka sitä vastoin oli sillä hetkellä tavallista siistimmän näköinen kisa-asussaan ja ehostettuaan hieman itseään, minkä koko komeus vain korostui Charlotten mustelmien rinnalla, kohotti kulmiaan. ”Kaikki on hyvin, oikeasti”, vakuutti Charlotte, ja kerrankin joka sana hänen suustaan oli totta. Hänen täytyi vielä letittää Phoeben tumma harja valmiiksi, joten lopulta äiti jätti hänet rauhaan ja antoi Charlotten säilyttää pikku salaisuutensa.
Charlotte virnisti Phoeben siniselle silmälle ja tuli taas huokaisseeksi, kuinka kaunis hevonen se olikaan. Tai kuinka taitavasti tallikäytävän päässä tallimestari vihelteli jotakin sävelmää, joka oli hyvin tarttuva ja jäi pian Charlottenkin päähän soimaan… Hän huomasi kohta hyräilevänsä. Vaikka päivänsää ei ollut poudaksi muuttunut vieläkään, teräksenharmaassa taivaassa oli nyt omanlaistaan viehätystä, jota aikaisemmin ei ollut sillä tavalla tullut ajatelleeksi.
Poniluokkien jälkeen oli pieni tauko, sillä rata piti uusia ja lanata vaativampia hevosluokkia varten, joissa äitikin hyppäisi Phoebella—kuten myös Theodore Santhmethilla. Charlotte meni sivumpaan mussuttamaan välipalavoileipää, kun hän näki Noran saapastelemassa yhtä hienostuneesti kuin aina Mollyn ja Tossahin seurassa. Charlotte kiirehti heidän peräänsä ja veti Noraa hihasta hetkeksi syrjempään.
Oli epäselvää, mikä Phoebeen iski, kun sen ja äidin vuoro 120 senttimetrin luokassa koitti. Tamma viskoi päätään levottomana ja polki vähän jalkaa, ja lähtömerkin kajahtaessa otti ryöstölaukkaan. Alexiina sai sen nopeasti ruotuun ja takaisin käteen, mutta siinä vaiheessa lähtö radalle oli jo ollut vähän epätasainen ja niinpä puomi jo heti ensimmäisestä esteestä tuli alas. Yleisö kuohahti myötätuntoisesti ja Charlottekin kiroili hiljaa itsekseen. Treeneissä Phoebe oli ollut niin hyvä ja loistava, mutta paineet purkautuivat sitten ilmeisesti juuri tosipaikan tullen. Muita mukilointeja ei tullut kuin vasta juuri Charlotten esteen kohdalla, joka hevosten luokissa oli loppupäässä rataa — Phoebe aliarvioi vesiesteen pituuden ja kavio laskeutui viivalle. Charlotte nosti virhelipun päätä riiputtaen ilmaan. Phoebe ja äiti laukkasivat maaliin kahdeksalla virhepisteellä.
”No, taisin jännittää vähän liikaa”, sanoi äiti hengästyneenä, mutta rauhallisena talleilla, kun Charlotte kipaisi siellä hakemassa vettä ennen finaaliluokkia ensin ponien ja sitten hevosten mestaruudesta. ”Phoebe tuli kireäksi kuin viulunkieli ja oli tulivuori, enkä kyennyt pitämään omaa päätä kylmänä.”
”Se meni ihan hyvin siinä puolivälissä rataa”, yritti Kitty lohduttaa.
Äiti nauroi. ”Niinpä niin, ensimmäisen ja viimeisen esteen välillä oltiin terässä!”
Charlotte täytti juomapullonsa ja lähti sitten takaisin kentälle. Alexiina ja Kitty tulivat perästä heti päästettyään Phoeben karsinaan seuratakseen Gillianin ja Dodon ratkaisevaa uusintakierrosta. "

23.10.2015 - Pätkä tallitarinoista: "Gillian tuli vain puolisen tuntia myöhemmin käsi suun edessä Phoeben karsinanrakoon, jonka sisällä Charlotte oli seuraavan työtehtävänsä mukaisesti harjaamassa äidin puoliveritammaa. Se piti puunata valmiiksi huomista varten, jotta aamulla ei tarvitsisi murehtia kuraa hevosen karvasta irti.
”Oi… voi...”, kikatti Gillian ovessa roikkuen ja vilkuili olkansa yli. Hän oli tikahtumaisillaan nauruun. Charlotte nousi toinen kulmakarva kysyvästi koholla seisomaan Phoeben etusäären suunnalta ja astui käytävälle ottamaan hevosen loimea.
”Mitä?”
”Nora”, Gillian sai sanottua. Charlotte ei ollut useinkaan nähnyt tämän olevan niin hihityskohtauksen partaalla, ja häntä alkoi itseäänkin naurattaa katsellessaan Gillianin huojuntaa. ”Hän…”
”Niin?” kannusti Charlotte. ”Mitä se primadonna nyt on tehnyt?”
”Hän…”, Gillian pudisti päätään ja yritti pidätellä kikatustaan. Phoebe pärskähti ja nuuhkaisi häntä kummissaan, mikä vain nauratti tyttöä lisää.
”No, kerro jo!”
”Voi… hän…”, Gillian puri itseään huuleen. ”Hän on uskomaton. Hän… hän ihan noin vain… puhumaan… se ilme...!” Gillian ravisti taas päätään ja nauroi ääneen. Phoebe vetäisi turpaansa kauemmas. ”Anteeksi, Phoebe…”
”Mitä??” Charlotte hermostui. ”Menikö hän oikeasti puhumaan Theodorelle? Miten hän sen teki? Miten hän pääsi? Ne miehethän hönkivät heidän niskaansa ja ovat jatkuvasti vahdissa—”
Gillian pyöritti tukkaansa niin, että punaiset kiharat pomppivat kasvojen ympärillä. ”Ei…”, hän huohotti ja sai vihdoin tasaannuttua, yrittäen vetää kasvojaan enemmän peruslukemille. ”Ei Theodore…” Charlotte värähti ja tiesi jo, mitä Gillian sanoisi seuraavaksi ennen kuin tämä ehti avata suutaan, ”vaan Lu—”
Samassa ulkoa kuului kovaa hurrausta, huutoa ja vislausta. ”Sinun täytyy tulla, nopeasti!” sanoi Gillian ja tarttui Charlottea käsivarteen. ”Pian, ennen kuin hän katoaa taas!”
Charlotte kiskaisi hätäisesti Phoeben karsinanoven kiinni heitettyään peitteen tamman niskaan, ja sitten he juoksivat ulos tallin sivuovista. Kauempana vierastalolle vievän hiekkapolun suunnalla ihmisrypäs kohisi. Gillian veti Charlottea mukanaan ja he ehtivät vain juuri ja juuri muiden sekaan. Ihmisiä ei ollut yhtä paljon kuin Theodoren näyttäydyttyä ensimmäistä kertaa Santhmethin kanssa, mutta heitäkin pidätteli kaksi harmaapukuista miestä samoin, kuin aikaisemmin. Toinen miehistä oli juuri ilmoittamassa kaikille yleisesti jotakin ranskaksi. Ihmisten ilmeet valahtivat ja he alkoivat samassa buuata ja kuiskutella toisilleen pettyneesti."

22.10.2015 - Pätkä tallitarinoista: "Taluttaja vei ratsukon hiljaisempaan päätyyn ja kaukaa Charlotte katseli heidän vaihtavan muutamia koruttomia, lyhykäisiä lauseita samalla, kun kiristi satulavyötä ja mitoitti jalustimia. Vasta, kun Gillian tuuppasi häntä kylkeen, Charlotte siirsi osittain inhottuneen, osittain kierosti viehtyneen tuijotuksensa tuosta parivaljakosta pois ja katsoi sen sijaan sinne, minne Gillian osoitti. Yksi kolmesta muusta ratsukosta kentän toisessa päässä, juuri nyt ylittämässä korkeaa okseria, oli äiti Phoebella.
Joko se oli kuvittelua tai sitten muutkin oikeasti Power Jumpiin nimenomaan kisaamaan tulleet ratsastajat olivat kuin Alexiina; heitä ei koppavan oloinen likkaparvea vastentahtoisesti perässään vetävä nuori ratsastaja arabilla paljoa kiinnostanut, oli hän sitten kuninkaallista sukua tai ei. He olivat kaikki enemmänkin hämmentyneitä tai ärsyyntyneitä yhtäkkiä paikalle pöllähtäneestä kuhisevasta parvesta, joka hermostutti heidän hevosiaan ja häiritsi ratsastajien keskittymistä harjoitteluun. Phoebe käyttäytyi kunnolla eikä ollut joukkiosta moksiskaan, ja Alexiina taputteli sitä hyväksyvästi kaulalle siirtyessään laukan jälkeen ravin kautta käyntiin."

21.10.2015 - Pätkä tallitarinoista: "Charlotte pukeutui, raahusti ankeana ulos syyskoleuteen ja löysi äitinsä puhumassa puhelimeen tallinnurkalla nurmimättäällä, Phoebe toisessa kädessään löyhässä riimunvarressa kiskomassa hampaillaan maasta irti ruohoa. Charlotte oletti linjan toisessa päässä olevan isän ja muistikin sitten, että he olivat Billyn ja isoäidin kanssa varmaan parhaillaan Seattlessa. Huoli kouraisi vatsaa, kun hän kietoi hiljaisesti käsivarret tamman kaulan ympäri ja painoi poskensa sen lämmintä lapaa vasten.
”…Hän itse asiassa tuli tähän juuri”, äiti sanoi ja katsoi Charlotteen harmaat silmät kirkkaina. ”Annanko hänelle?” Charlotte silitteli Phoebea hajamielisesti ja tunsi olonsa alakuloiseksi. Äiti laski kännykkää ja ojensi sitä Charlottelle. Äiti sanoi jotain, että Charlotte toisi puhelimen hänelle myöhemmin talliin ja lähti viemään Phoebea sisälle. Charlotte nojasi seinää vasten ja katsoi kolmea ratsukkoa, jotka lähtivät kauempana tallipihalta maastoreitille päin.
***
”Haluatko loppuverrytellä Phoeben?” Äiti taputteli hevostaan kaulalta ja katsoi alas Charlotteen, joka oli tullut häntä vastaan pitäen tammaa toisesta ohjasta. Takana oli onnistunut estetreeni ja Kitty kasaili juuri puomeja pois. Gillian ottaisi seuraavaksi Dodolla koulujumppaa.
”Joo… no, voin minä.”
Äiti heilautti itsensä alas satulasta.
”Onko iskä jo ottanut yhteyttä että miten siellä kävi?”
”Ei, ensimmäinen istunto on tänään iltapäivällä. Soittelen hänelle illalla.” Alexiina katsoi Charlotteen vinosti. ”Älä murehdi”, hän sitten sanoi, ”olen jo hyvin positiivisella mielellä liikenteessä, että kaikki järjestyy kyllä ja he saavat tämän hoidettua parhain päin.”
”Mh.”
Äiti antoi kypäränsä ja punttasi Charlotten puoliveritamman selkään. Reipas ja aktiivinen hevonen tuntui mieluisalta, mutta vähän ylivireältä. Ei aivan yhtä sirolta kuin Shalia, mutta melkein. Phoebella ratsastamaan pääseminen kohotti kuitenkin Charlotten mielialaa ja hän hymyili vähän. Äiti hymyili rohkaisevasti takaisin.
”Oli ihana kuulla siitä pojastakin”, hän sanoi kaapien hiuksiaan ojennukseen kypärän jäljiltä. ”En minä hänelle soita, joten aloitteen täytyy tulla häneltä itseltään.”
”Nyt ikävöin häntä kolme kertaa enemmän”, Charlotte mumisi. Hän naksautti kieltään ja Phoebe lähti tarmokkaaseen käyntiin pitkin ohjin.
Muutama rento kierros hevosella kentän ympäri teki ihmeitä ja sai Charlotten ahdistuksen hälvenemään sekä vatsaa painaneen kuristavan tunteen lientymään."

20.10.2015 - Pätkä tallitarinoista: "”Ai…”, Charlotte sanoi hitaasti. ”Eikö ne kaikki mahdu talleihin?”
”No ei taatusti. Muutama vain sai sisäpaikan.”
”Miksi me?”
Kitty astui ulos karsinasta, taputti sukia yhteen ja heitti ne Dodon matkalaatikkoon ottaakseen satulan käsivarsilleen. ”Me ollaan erityisiä?”
”V.I.P…”, sanoi Gillian hiljaa.
”Aa, aivan.” Niinpä tietysti. Huttis oli hommannut heille luksussviitin—tai siis heidän hevoselleen. ”Hei, Phoebe on täällä!” Charlotte ilahtui huomattuaan vasta silloin viereisen karsinan infopaperin, johon oli kirjoitettu: ’Phoenix W Venice’. Punainen puoliveritamma itse ei kuitenkaan ollut karsinassaan. Charlotte olisi mielellään nähnyt äitinsä estehevosen. Phoebe oli mahtava, ja Charlottella oli ollut sitä ikävä.
”Tyhjänpanttina?” kysyi Kitty käännyttyään Charlotteen päin. Charlotte niksautti niskojaan hajamielisesti. ”Käy hakeen Phoebe ja auta mua sen kanssa, kun se tulee takaisin. Ja sitten…”, Kitty vetäisi jostain esiin pienen paperilapun. ”Tässä on lista, jonka Huttis antoi mulle tehtävistä, joita sun pitäisi tehdä hänelle.”
Jes, Charlotte ajatteli ilottomasti. Hyvästi aatteet lomapäivistä… Ilmeisesti hänen heidän porukastaan toimettomana matkalaisena pitäisi tehdä jotakin maksaakseen Dodon ja Phoeben luksuskarsinat sekä palvelijat, jotka kuljettivat heidän laukkunsa etukäteen valmiiksi sovittuihin paikkoihin. Äidillä oli varmasti jotain tekemistä tämän kanssa.
Charlotte nyökkäsi kuitenkin kuuliaisesti. ”Missä Phoebe on?”
Kitty työnsi kieltään ulos kiskaistessaan karsinanovea kiinni. ”Kentällä. Ja jonkun sellaisen seurassa, joka hyvinkin pitää itseään lähes aatelisena…”
**
Nora nyrpisteli pientä nenäänsä tarkatessaan Charlotten mustia hiuksia lähemmin sormissaan hypistellen. ”Ihan totta, tuo väri ei oikein niin kuin ole sinulle tehty.”
Charlotte punastui kiusaantuneena ja loukkaantuneena, änkytti jotain siitä, että oli ajatellut kohta värjätä muuksi, mutta Nora kääntyi jo poispäin katsellakseen Phoebea, joka seisoi hänen takanaan ja tuuppi tyttöä kärsimättömästi olkapäähän.
”Kerrohan minulle, mikä sitä rakasta isoveljeäsi taas kerran vaivaa? Onko hän kuollut vai todella niin ottanut itseensä ensiviikolla olevista häistäni, että on poistanut numeroni?”
”Dewn ei pidä teknologiasta”, Charlotte sanoi puolustavaan sävyyn. ”Sitä paitsi, meillä ei ole langatonta yhteyttä kotona.”

”Tiedän, tiedän”, Nora huokaisi kärsimättömästi, kun he astuivat sisälle talliin ja suunnistivat Dodon ja Phoeben karsinoille. ”No, sinäkö sitten et aio osallistua kilpailuun? Mitä Tossah sanoi, Phoebe tuotiin Alexiinaa varten.”
**
”Aika se sitten jatkaa lentämistään.”
”Eikö lennäkin?” Äiti oli samaa mieltä. ”Toivottavasti Phoebe lentää yhtä komeasti lauantaina esteiden yli. Taidan antaa Phoeben tasoittua tämän illan ja huomenna otan sen estekentälle. Sinähän testasit sitä jo vähän, Nora? Miltä se tuntui?” äiti puhui. ”Dodo on vähän toisenlainen, sen kanssa on parempi aloittaa rauhallisesti tai poni tekee muuten H-hetkenä kehnosti, kun käyttää kaikki paukut etukäteen. Menikö teidän matka muuten sujuvasti?”
”Ei mitään ongelmia, Phoebe on ammattilainen”, Tossah vastasi.
”No, meillä niitä ongelmia sitten riittikin… ylä- ja alamäkiä, vaikka tie pääosin oli suoraa ja tasaista…”"

19.10.2015 - Pätkä tallitarinoista: "”Onkos tietoa engelsmannien porukasta?” kysyi äiti, kun Huttis kaatoi heille kahdelle lisää teetä ja kahvia. ”Että milloin tulevat? Yritin kysellä Tossahilta, mutten saanut oikein selvää vastausta, kun eivät tuntuneet silloin vielä tietävän.”
”Huomenna tulevat ”, Huttis vastasi.
”Ah, no hyvä. Haluan nimittäin päästä mahdollisimman pian taas Phoeben satulaan hakemaan vähän tuntumaa…”
Äiti ja Huttis vain puhuivat ja puhuivat aiheiden siirtyessä Power Jumpin muista osa-ottajista hevoskasvatusasioihin ja sitten kuolettavan tylsään finanssipolitiikkaan, josta Charlotte ei ymmärtäisi, vaikka yrittäisi. Hän tunsi tajuntansa lipuvan kauemmas… ja kauemmas… Gillian joko teeskenteli maastoutuvansa takanaan olevaan suureen punertavaan kuvakudokseen auringonlaskusta ikään kuin ei paikalla olisikaan, tai sitten hän oli vain niin kiinnostunut aikuisten keskustelusta, että silmänsä olivat jumiutuneet lasittuneesti yhteen ja samaan kohtaan viimeisen kymmenen minuutin ajaksi. "

08.10.2015 - Pätkä tallitarinoista: "Vähään aikaan hän ei ymmärtänyt yhtään mitä oli tapahtunut, sitten hän tunsi nykäisyn vasemmassa kädessään ja tajusi, että piti edelleen lujasti ohjista. Kun hän kömpi pystyyn ilman pahempia haavereita olkapäässä tykyttävää särkyä lukuun ottamatta, Kitty juoksi häntä kohti. Alexiina ehti ensin ratsastaen Lovexin Gillianin vierelle.
”Kaikki hyvin?”
”Ei hätää…”, Gillian mumisi ja suoristi kypäräänsä.
”Lähestyminen sujui hienosti—ja sitten yhtäkkiä humpsis. Pelästyikö Dodo…?”
”Ei, se olin… minä”, sanoi Gillian heilauttaessaan ohjat Dodon korvien yli. Alexiina katseli häntä korkealta Lovexin satulasta. ”Luulin… tai siis…”
”Älähän välitä”, Alexiina hymyili myötätuntoisesti, ”et kuule arvaakaan, miten paljon minua jännittää! Pahinta on, että pääsen Phoeben kanssa yhteiseen makuun vasta viikkoa ennen itse paikan päällä!”
Gillian asetti jalkansa jalustimeen ja ponkaisi takaisin satulaan. Vaikka kisajännitys ei ollutkaan ollut todellinen syy hänen äskeiseen virhearviointiinsa, hän ei sanonut mitään, vaan hymyili taas hajamielisesti ja hieraisi vähän toisella kädellä olkaansa. "

14.08.2015 - Pätkä tallitarinoista: "”Minun—täytyy—päästä—sille—Ranskan—matkalle”, Charlotte huohotti jokaisen kauhallisen välissä.
”Power Jump?” Kitty tiesi. ”Mitä, et kai yritä osallistua?”
”Ei, kun… tahdon mukaan.”
”Vain mukaan? Ja sen takia jouduit orjatyöhön?” Kitty pujautti niskahihnan Rexin korvien yli ja mutisi huvittuneena: ”Alexiinastahan on kovis tullut!”
”Äiti on aina ollut kovis, mutta ei sillä väliä. Tällä kertaa en piittaa. Minun on aivan pakko päästä mukaan.”
”Miksi se on niin tärkeätä, jos et pääse edes radalle?” ihmetteli Kitty.
”Se vain on.”
Tallityttö ei näyttänyt olevan tyytyväinen vastaukseen. Hän olisi taas lähdössä isolle kisareissulle mukaan hevosenhoitajaksi, ja äiti ratsastaisi Tossahin ja Aden tuomalla hollantilaisella estetammallaan Phoebella. Myös Gillian olisi sillä kerralla lähdössä L’amour aux Chevauxiin Dodolla, sillä ensimmäisen kerran arvokilpailuissa järjestettäisiin omat mestaruusluokkansa myös ponikokoisille.
Toki Charlotte oli vähän katkera, sillä hän olisi halunnut kisata itsekin (olihan Power Jumpiin osallistuminen yksi hänen haaveistaan), mutta sillä kertaa tämä unelma sai väistyä toisen tieltä…"

02.03.2015 - Alexiinan silmäterä ja kisaykkönen, Phoenix W Venice "Phoebe", muuttaa Englantiin F&H Stablesiin kisaamaan Tossahin alla. Tuoreen lapsen ja tallikiireiden (suurremontointi, opistotoiminnan valmistelut jne.) vuoksi järjestely on koettu hevosen parhaaksi. Sitä paitsi talliin kaivataan nyt enemmän opetushevosia, mikäli hevosopiston tuntitarjonnan on tarkoitus vielä pyörähtää käyntiin.
"Phoebe on lahjakas, kyvykäs ja ennen kaikkea hirveän energinen kisahevonen, jolle minulla ei tällä hetkellä yksinkertaisesti riitä aikaa tarpeeksi. Kyseessä ei millään muotoa ole helppo päätös, mutta se on tehty Phoeben parasta silmällä pitäen", Alexiina kertoo.
Phoeben nuori orivarsa, Orange Wood's Lumious eli "Rex", jää kotiin. Alexiina uskoo olevansa kisakunnossa Rexin koulutuksen loppuvaiheessa, jotta pääsee viemään mustaa hevostaan kenttäkilpailuihin.
"Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö Tossah saisi Phoebesta parhaat puolet esiin. En luottaisi tärkeää hevostani yhtään parempiin käsiin."

27.12.2014 - Pätkä tallitarinoista: "”Ei, äiti! Et voi myydä Phoebea!”
Alexiina rypisti otsaansa Charlottelle, joka oli juuri sännännyt makuuhuoneeseen, kuin villiintynyt pahkasika, näyttäen juuri niin ylidramaattiselta kuin hankalat murkut yleensä. Saattoiko hän edes joskus hengähtää pohtimaan kuulemaansa, näkemäänsä tai kokemaansa hetkistä pidemmäksi aikaa, eikä välittömästi reagoida ensimmäisellä tunnepuuskallaan? Eipä kai, mutta toisaalta, Alexiina huokaisi mielessään, ei hän ollut itsekään tyystin unohtanut millaista oli olla teini-ikäinen.
”Charlotte, kiltti, älä huuda. Yritän ruokkia vauvaa ja tarvitsen—”
”—rauhallisen ilmapiirin ympärille, tiedän! Mutta kuinka saatat tehdä niin?!”
”Tehdä minkä?”
”Myydä Phoeben!”
”Kuka niin väittää?”
”Kitty sanoi, että Phoebe on kohta viimeisiä viikkojaan täällä… mutta ei sillä ole väliä, mistä sen kuulin, vaan ÄITI, et voi! Phoebe on paras hevosesi ja—”
Alexiina jatkoi vauvan imettämistä tyynesti. Charlotte ei yleensä halunnut nähdä sitä (koska "iyh"), mutta nyt hän oli selvästi liian kiihdyksissään välittääkseen. ”Olet ymmärtänyt jotain väärin. Minulla ei ole mitään aikomusta myydä Phoebea.”
Charlotte aivan kuin hidastui silminnähden ja hänen ryhtinsä valahti hieman.
”Eikö? Miksi sitten—?”
”On totta, että jossain vaiheessa Phoebe on lähdössä täältä—”, Alexiina kohotti kättään, kun Charlotte avasi suunsa ammolleen, ”—mutta ei varmaan nyt vielä kuukauteen tai kahteenkaan.”
Charlotte tuijotti häntä ja sitten vauvaa. Center-minijuniorin tukka oli kasvanut hämmentävän nopeasti, ja oli jo saanut vaaleanruskehtavan lainehtivan peitteen kallonsa päälle. Alexiina tosin epäili, että se saattaisi vaaleta vielä lisää myöhemmin iän myötä. Vauva lopetti äkkiä imemisen ja näytti aivan, kuin katsovan Charlotteen. Se oli hieman epätavallista, ja Charlotte käänsi kasvonsa nopeasti poispäin. Alexiina hämmästeli lastaan hiljaa itsekseen—hän oli tuntenut sen jo ensihetkestä lähtien, että tämä lapsi oli jollain tavalla erityinen.
”Mitä se tarkoittaa, että on lähdössä?” Charlotte intti. ”Minne? Miksi?”

”Se on Phoeben parhaaksi. Se on hyvässä, terveessä kunnossa oleva tamma, valmiina kisaamaan parhaimmassa iässään, mutta minä itse en ole mitenkään kykenevä siihen juuri nyt. Pääkeskittymiseni on tällä hetkellä tässä”, hän kohotti vauvaa sylissään. ”Enkä voisi katsoa Phoeben kituvan ja pitkästyvän karsinassaan, siitä tulee helposti ikävystynyt ja sitten alakuloinen. En koskaan tekisi niin sille, tai toisellekaan hevoselle.”
”Miksei Kitty voi kisata Phoebella?” Charlotte jatkoi. Alexiina tiesi, että Charlotte piti Phoebesta. Olihan se kaunis ja suloinen, herkillä sinisillä silmillään lumosi kenet tahansa (vähän toisin, kuin Buuki-isänsä aikanaan). Alexiina saattoi hyvin kuvitella, että Phoebe oli paljon ihmisystävällisempi hevonen, kuin esimerkiksi Linda. Vauva tuijotti häntä.
”Mitäs siinä tuijotat?” Charlotte tokaisi sille.
”Lotte”, Alexiina moitti.
”Mutta entä Phoebe!” hän palasi takaisin alkuperäiseen aiheeseen. ”Etkö voi hommata sille jotain ratsastajaa tai kisaajaa tai—”
”Olen sopinut tästä jo Tossahin kanssa. He ottavat mielellään Phoeben, enkä laskisi hevostani kenenkään muun, kuin Tossahin käsiin.”
”F&H Stablesiin!” itki Charlotte. Hän risti käsivartensa. ”No, entä Rex?”
”Mitä Rexistä?”
”Lähetätkö senkin pois?”
”En tietenkään, en. Miksi minä niin tekisin? Ori on vielä koulutuksessa ja sitten, kun se on valmis starttaamaan ensimmäisellä kisakaudellaan, minäkin olen jo siinä kunnossa, että voin ratsastaa sitä itse.”
Charlotte näytti yhä happamelta, mutta lähti lopulta huoneesta, ja Alexiina saattoi keskittyä taas vauvaansa."

08.11.2014 - Pätkä tallitarinoista: "Hän oli kantamassa puomeja kentällä ja asettelemassa niitä Phoeben selässä istuvan Kittyn ohjeiden mukaisesti, kun Thomas Jordanin punainen ja likainen lavuri saapui vikisten tallipihaan. Kitty katsahti jonnekin kentän muurien yli, ”Lotte, Raicy on kotona.” Charlotte pudotti puomin panikoiden maahan. ”Ja hän on tulossa tännepääääiiin…”, Kitty varoitti kääntäen Phoeben äkkiä ympäri ja ravaten kauemmas lämmittelemään. Charlotte veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja piti itsensä kiireisenä jatkaen esteiden rakennusta, mutta siitä ei ollut apua kauaa; Raicy oli pysähtynyt kentän aidalle ja kutsui häntä nimeltä. Charlotte ei halunnut kääntyä. Hän kesti kaksi huutoa, kunnes ei voinut enää teeskennellä."

31.10.2014 - Pätkä tallitarinoista: "”Charlotte, taivaan tähden! Jos haluat, että sinua kohdellaan aikuismaisemmin, niin ala sitten käyttäytyä niin! Et ole enää kymmenen vanha. Enkä minä aio enää osallistua tähän puheenaiheeseen.” Kiukkuisena Lotte kääntyi kannoillaan ja marssi ulos Phoeben karsinasta. Alexiina oli silti äkäinen ja harjasi hevostaan hieman ärhäkästi. Tamma käänsi sinisen silmänsä moittivan katseen häneen. ”Anteeksi”, Alexiina huokaisi hellemmällä äänellä, ”se oli liian kovaa, eikö ollutkin? Olen pahoillani. Se on vain kaikki tämä halloweenhulluus, joka käy hermooni. Joka vuosi sama rumba.” *** Lotte kuuli Dewnin mutisevat vastalauseet ja Gillianin, Raicyn ja lasten ilahtuneen puheensorinan rehuhuoneesta talsiessaan tallikäytävälle. Phoebe söi iltaheiniään yksin karsinassaan ja toimiston ovi oli auki. Lotte pysähtyi ovensuulla. Äiti asetteli juuri sangen tulisesti mappikansioita riviin hyllyyn."

25.09.2014 - Tarinakilpailutuotos: Kuvaile verryttelyänne. Sisällytä kuvailuusi sanat ruuti, koivu, siili, möhköfantti sekä peräpukama. Sanoja saa taivuttaa! (1/4)
"Alta koivupuun
Luuli hummaseini nyt
Möhköfantti saapuu
On se niitä järkkynyt
Vaan lämmitellä täytyis
Eihän siitä mitään tuu
Kun kentän laitaa säikkyis

Katveeseen ma huusin huu!
Ei siel oo kukaan muu
Höpsö heppa katso itse
"Hullu olet, mä sinne mee",
Vastas tamma ruudin lailla
Hyvä on, minä meen
Rauhas sua voin talutella

Niin ma menin puiden luo
Ja siellä möhköfantin näin
"Älä sitä tänne tuo!"
Huusi tamma yllättäin
Niinpä tuuppas pyllyllein
Mut nyt koivikkoon
Ja fantin päälle köllähdin
JAUTS, sussiunakkoon!

Ei ollut siili möhköinen
Kun puskaan ravas tuhisten
Vaan sangen oli piikkinen

Kivahdin ma tammallein
"Ei temppu ollut mukava!"
Ja oli kiitokseni perseessä
Iso peräpukama"

07.03.2014 - Phoebe saa henkilökohtaisen hoitajan Matthewstä! Hienoa, apukäsiä aina kaivataan.

23.02.2014 - "Alexiina sai suorittaa alkuverryttelyt Phoebella itsenäisesti, jonka jälkeen aloitettiin jo ottamaan matalia verryttelyhyppyjä. Olin seurannut pidempää alkulämmittelyä tarkasti, samalla valvoen että hevonen varmasti lämpenisi kunnolla ennen kuin alettaisiin hyppimään. Alkuun tuntui että tamman vauhti meinasi hidastua liikaa aina ennen estettä, jonka johdosta myös linjasta tuli mutkikas. Vauhdin korjauksella itse hypyistäkin tuli terävämpiä ja ilmavaraakin riitti.
Suurensin esteitä metriin ja halusin että ratsukko saapuu kahden esteen linjalle tasaisessa rytmissä ilman sen kummempia temmon vaihteluita. Siinä Phoebe ja Alexiina onnistuivatkin, pyysin vain myötäämään rohkeammin esteillä ja pitämään kädet rentoina. Tamma tuli esteet sopivassa tahdissa ja hyppäsi hienolla hyppytekniikalla pystyjen ylitse. Linja onnistui erittäin hienosti ja itse hevonen näytti hyvin varmalta ratsastaa.
Loppuun otettiin vielä pientä rataa, johon sisältyi muuria, oksereita ja pystyjä. Välillä Alexiina joutui hoputtamaan Phoebea eteenpäin, mutta muuten rata onnistui kylmän viileästi ilman sen suurempia virheitä. Tamma pysyi koko ajan hyvin kuulolla, mutta muurin kohdalla se meinasi jäädä hieman kyttäilemään, mutta jo toisella kerralla siitäkään ei ollut mitään probleemeja. Valmennus sujui todella hyvin ja kun virheet kojattiin aina nopeasti, niin pystyttiin etenemään nopeasti ja positiivisin mielin." – Estevalmennus Ruellessa, valmentajana Linnea

25.08.2014 - Tarinakilpailutuotos: Oxford Dictionaries määrittelee sanan glee seuraavasti: Great delight, especially from one's own good fortune or another's misfortune. Vapaasti suomennettuna siis ilo/mielihyvä, joka johtuu erityisesti omasta onnekkuudesta tai toisen epäonnisuudesta. Millainen tilanne saa hevosesi pärskähtelemään ilosta Cup-päivänä? Kirjoita hevosen näkökulmasta!
"Liikkuvat pilttuunseinät tulivat lopultakin pysähdyksiin keskelle mitä moninaisinta tuoksujen ja äänten sekaista vilinää. Jaloissa alkoi heti kihelmöidä ja häntää kutittaa – tämä tiesi tasan tarkkaan isoja hyppyesteitä isolla hiekkapohjaisella tarhalla, jossa kotonakaan ei koskaan käyskennellä vapaasti, vaan kuunnellaan kiltisti selässä istuvaa ratsastajaa, joka painaa jaloilla kylkiä, vaihtaa painoa eri puolilla selkänikamia ja nykii suupielistä silloin, kun pitäisi kuunnella tarkkaavaisemmin tai hidastaa tahtia. Ja kaikesta siitä hälinästä päätellen, nämä eivät olisikaan mitkään kotipuolen pikkuloikat meren taa laskevan ilta-auringon lämmössä, vaan jotkin isot ja tärkeät! Hiekkatarhan reunalla olisi varmasti paljon kaksijalkaisia napittamatta pienillä silmillään…

Juuri silloin takaata kuului kolahdus ja ihmishörähtelyä ja luonnonvalo tulvi sisään karsinaan, johon astuessasi et koskaan tiennyt missä tulisit ulos! Se karsina vaihtoi nimittäin aina paikkaansa.
”Phoebe!” tunnistin oman nimeni sekä ihmiseni ystävällisen, kärsivällisen äänen. Peruutin ulos lavaa pitkin, mikä oli hieman jännää ja siinä piti keskittyä, sillä pudotusta reunoilta oli noin villin lännen kanjonin verran. Vedin heti syvään henkeä innostunutta ilmapiiriä ja vertailin kolmen lähimmän oriin aromia keskenään; yksi niistä oli jo vanhanpuoleinen, mutta kaksi muuta nuoria ja hermostuksissaan hyvin kiihtyneitä. Kuulin kuinka joku präyskeä orhi huusi: ”Minä voitan tänään! Olen treenannut ihmistäni näitä isoja kisoja varten monta viikkoa!”
Tamma jostain lähettyviltäni tokaisi: ”Minulla on uusi läpyskä selässä, se on muotoiltu juuri minun selkäni mukaan ja tuntuu kevyeltä kuin kevätvarsan pieru.”
Paloin innosta sanoa oman mielipiteeni tunnelmasta ja kimahdin kirkkaasti: ”Minä olen Phoebe ja olen tullut tänne tänään viettämään hauskaa päivää esteitä hypäten!”
”Hoh hoo, taidat olla uusi”, naureskelivat kokeneemmat kisakonkarit ja kävelivät taluttajiensa perässä ohitseni. En antanut sen kuitenkaan lannistaa, vaan nautin täysin siemauksin huolellisesta hieronta- ja manikyyristäni, jonka sain ennen vaatteiden pukemista. Suuhun laitettavat rautakuolaimet tuntuivat kylmiltä, mutta lämpenivät nopeasti suussa. Maiskuttelin niitä samalla, kun ratsastajani valmisteli itsensä ja laittoi kovan hatun päähänsä. Sain rohkaisuksi taputuksia kaulalle ja koetin huiskia kärpäsiä pois häntäni kimpusta, jonka jouhet oli juuri suittu suoriksi ja mustankiilteleviksi.

Aina ensin tällaisissa tapahtumissa juostaan yhdessä pienemmässä ringissä, muutaman muun hevosen ja heidän ihmisensä kanssa. Sen tarhan esteet ovat matalampia ja aina ennen kuin saa hypätä, ratsastaja selästä kailottaa: ”Este!” Siitä tiedän, että nyt saa hypätä ja lähestyn hyppyä innokkaasti. Pikkuesteetkin ovat toki hauskoja, mutta parhaimmat vipinät kinttuihin irtoaa siltä toiselta, isommalta tarhalta, jossa sora vain rahisee ja saa yksin ylittää monta korkeaa estettä peräjälkeen! Tietysti ratsastajaa pitää kuunnella, sillä hän neuvoo, mikä este mennään seuraavaksi. Vielä en ole saanut itse päättää niiden järjestystä…

Kun oli minun vuoroni juosta radalla, jossa monta ihmistä ja hevosta tuijottaa vain ja yksin minua, kuulin tarhan läheisten puiden oksilta kannustavien lintujen huutoa: ”Glee, glee, glee!” En ole varma mitä se tarkoitti, mutta se kuulosti iloiselta, ja minäkin pärskin itseni iloiseksi saadessani tehdä mielipuuhaani!"
Kommentti: Mainiosti kirjoitettu tarina, vaikka joitain virheitä mukaan mahtuikin.

16.07.2014 - Pätkä tallitarinoista: "Sen kesän varsat, Lunan Angel ja Phoeben Rex, leikkivät merilaitumella emiensä tuntumassa ja välillä uskaltauduttuaan myös vähän kauempana. Angel oli ujo ja vähän arka eikä koskaan mennyt liian kauas Lunasta, vaikka sen selvästi tekikin toisinaan mieli seurata rohkeaa ja itsevarmaa oripoika Rexiä, joka röyhkeydessään (ja vekaramaisuudessaan) näykki jopa omaa äitiään. Kärpäset surrasivat, tuuli suhisi ruohikossa ja lehvissä, merenaallot löivät kohisten rantakiviin ja lokit kirkuivat jossain kauempana ulapalla."

18.05.2014 - Pätkä tallitarinoista: "Alexiina palasi kotiin pyörätuolissa. Hän hymyili väsyneesti, mutta hymyili, ja ensimmäiseksi tervehti lämpimästi kaikkia, jotka olivat häntä vastassa kotitilan pihalla. Kitty oli tuonut Mandyn ja Phoeben, Alexiinan suosikkihevoset, ulos tervehtimään häntä. ”Voi, kiitos kamalasti kaikille”, Alexiina sanoi vastaanottokomitealle. ”Ei teidän olisi tarvinnut… ja vielä sunnuntaina… mutta olen iloinen.” ”Mennäänhän”, sanoi Raicy ja työnsi hänet liikkeelle. ”Autan sinut sisälle.” ”Odota—haluan ensin käydä tallissa”, Alexiina sanoi. ”Haluan nähdä jokaisen hevosen.” Raicy oli kahden vaiheilla, mutta käänsi sitten renkaat ympäri ja otti suunnaksi tallin.

16.05.2014 - Phoebe sai ensimmäisen varsansa! Musta ori on kuin ilmetty isoäitinsä F13.

05.05.2014 - Pätkä tallitarinoista: "Alexiina painoi puhelimen soitolle uudelleen, taiteili sen olkansa ja korvansa väliin naputtaen Phoebea lautaselle. Tamma nosti jalkansa ja Alexiina kuoputti kaviokoukulla ruohopaakut irti. Puhelu meni loppuun asti ilman vastausta. Kulmat äkeällä kurtulla hän laittoi kännykän takaisin takkinsa taskuun ja siirtyi hevosen seuraavalle kaviolle. Phoeben huulet hapuilivat riimunnarua, korvat valppaasti pystyssä. ”Vastasiko hän?” kysyi vuorostaan Raicy, joka oli matkallaan Axen karsinaan. ”Ei”, Alexiina sanoi ja oli yhtäaikaisesti pettynyt, ärsyyntynyt, että huolestunut. ”Älä mieti sitä liikaa. Muistathan”, Raicy totesi ja avasi Axen karsinan. ”Helppohan se on sanoa”, Alexiina mutisi. ”Hän on mahdoton!” Raicy ei vastannut, vaan meni karsinaan. Alexiina pureskeli huultaan ja tiputti kaviokoukun sitten Phoeben koppaan. ”Onko sitä Matthewtä näkynyt?” ”Hän on lomalla”, Alexiina puolusteli ja vilkaisi Phoeben suuntaan. Raicy mutisi jotain sellaista kuin ”hevosenhoitajat eivät lomaile” taluttaessaan Axen käytävälle ja kohti ulko-ovia. Alexiina raapi otsaansa. Mitä hän oikein tekisi heidän tyttärensä kanssa?"

11.01.2014 - "Pimeyden halkaisi irrallisiksi, yksinäisiksi varjoiksi loistava valkoinen valo, joka säteen lailla ylhäältä alas leikkasi mustuuden kahtia. Sen kirkkaus oli puhtainta valkoista, kaikkien maailmassa ja universumissa olevien värien ilmentymistä yhdessä, voimassaan ja viattomuuden energiassaan vailla vertaistaan. Sen avaama rako synkkyyden tyhjiössä laajeni ja suureni, ja sen loistetta seuraten aukeni portti valkoiseen maailmaan; pohjaltaan himmennyttä hohteen sinerrystä ja kimalletta, huurtuneita käyriä linjoja ja siellä täällä hitaasti leijailevia pehmeitä valkeita hileitä, joista jokainen poikkesi edellisestä. Kattonaan syvä violetti kangas, johon kiinnitetyt pienet kynttilät välähtelivät iäisyyden takana, lumipilareiksi muodostuneet suuret puut tavoittelivat näiden kynttilöiden luomaa kaukaista valoa, sen jälkeen jäänyttä häivähdystä alkuperäisestä loisteesta, joka kosketuksellaan kerran ja aina uudelleen mursi ikuisen pimeyden. Jäätyneet vuorenkulmat piirsivät tarkkaa viivaa rajalle, joka erotti sinertävän valkoiset kummut tummaan valuvasta taivaankannesta.
Ja niiden paikoilleen jähmettyneiden lumisten puiden latvojen välistä, tähtihippusten saattelemana lensi talven henki yhtä valkoisesti hohtaen kuin maa alla uinuen peitteissään. Sen neljä jalkaa, mitä herkimmin, viistivät lumipintaa hiljaa ja hellästi. Kristallipuikkojen lailla helähtelivät uurteiset harjakset sen liidossa, kylmä henkäys huojuttaen niitä tiukukellojen tavoin melodiassa toisesta toiseen. Sen sininen katse oli ajaton.
Hiveltyään jokaisen talvimetsää vahtivan kuusen ja saatuaan matalalle laskeutuneet pilvet muuttumaan usvasta uduksi, se jäljen jälkeä jättämättä öiseen hankeen kohosi jälleen korkeuksiin. Vaan kuun paikalle kierähtävä suuri tähti oli valmis omaan vuoroonsa, ja niin talven henki haihtui vain kimmellykseksi, talven muistoksi, tervehdittyään nopeinta niistä kevään enkeleistä." – Estetarina Heavyweight Draftingissa, ratsastajana Alexiina

22.10.2013 - Phoebe astutetaan Louisilla vuoden 2014 siitoskautena.

05.05.2013 - Phoebe saapui tänään Kings Roadiin ja totuttelee nyt uuteen kotiinsa.

11.04.2013 - Phoebe tullaan pian tuomaan Saksasta Kinkkikseen.

Sukupuu


isä Ogien Wulkan
VH04-012-0019
YLA3
ii. Zly Byk EVM

iii. Cascade EVM
iiii. Greo c'Svauang EVM
iiie. Dag Vanite EVM
iie. Tempestade Noite EVM
iiei. Nordwille EVM
iiee. Firewoot EVM
ie. Matkapogodny DEP EVM
iei. Rond SL EVM
ieii. Hibe-Holg EVM
ieie. Sonacta IJL EVM
iee. Bumelant Dalej EVM
ieei. Rog EVM
ieee. FG Leande EVM
emä Branderij Janneke
VH06-012-1379
ERJ-I, YLA2
ei. Gilles N EVM
eii. Cobus Claudios EVM
eiii. Julius C EVM
eiie. Clementina EVM
eie. Nice Veatrice EVM
eiei. Nice Kolombo EVM
eiee. Vera EVM
ee. Zijde van Rodelf EVM
eei. Palini I EVM
eeii. Passoa EVM
eeie. Linnea EVM
eee. Rode Beiland EVM
eeei. Barracuda EVM
eeee. Ramona EVM
Mahdollisesti tulossa myöhemmin, kuten myös sukutaulun täydennys.

Jalostusinfo: Käytettävissä!


Phoebe on siitoskäytössä.
CWB-o Orange Wood's Lumious s. 16.05.2014 (i. Kings F-rot)

Kisainfo: Aktiivinen!

Kilpailee tavoitteellisesti porrastettuja rataesteratsastuksessa.

25/09/14 (ERJ) 150 cm = 1/4
31/08/14 (ERJ) 110 cm = 1/3
11/01/14 (ERJ) 60 cm = 3/3




Luonnekuvaus


PHOEBE OLI suunniteltu kisahevonen suosikkihevoseni Buukin jatkajaksi. Se onkin vakioratsuni. Phoeben kanssa on tarkoitus keskittyä nimenomaan esteratsastukseen siinä missä Buukin kanssa tuli kilpailtua monipuolisemmin. Lupaava tammanalku osoittautui jo varsana energiseksi ja innokkaaksi, joten vain taivas on rajana siinä mitä Phoebesta isompana tulee.

Phoebe on sellainen aktiivinen hevonen, joka vaatii paljon liikuntaa, mutta jolle pelkkä jalkojen heiluttelu ei riitä. Jotta Phoebe ei keksisi ikävää tekemistä helposti kyllästyessään (karsinan puremista, kutomista), sille tulee tarjota paljon erilaista ja monipuolista toimintaa myös aivotoiminnalle. Tarhaan on laitettu heppaleluja ja karsinaan asetettu heinää myös hieman hankalemmin saatavaksi, jotta Phoebe joutuu hieman ajattelemaan ne syödäkseen. Tarkka treeniohjelma ja kotikentällä pelkkien rataesteiden lisäksi harjoituksia tulee ottaa myös vaativammista koululiikkeistä tai maastoesteiltä, sillä ne pitävät tamman mielen vireänä. Phoeben täytyy päästä purkamaan energiaansa tai se muuttuu hermostuneeksi, äksyksi ja kavahtelevaksi, jolloin varmatkin suorituksetkin menevät taatusti mönkään.

Se on kuitenkin kiltti ja muutoin hyvätapainen hevonen, joka on ihmisille ystävällinen ja mielellään tottelevainen. Totta kai aina tasaisin väliajoin täytyy testata ja kokeilla, jos jonkun hoitajan varpaille pääsee tallomaan ja ohjat ottaa omiin kavioihin, mutta Phoebe on juuri sillä tavoin vilkas ja jatkuvasti valpas. Se hiplailee kaikkea huulillaan ja tarkkaa ympäristöään korvat höröllä, silmät suurina. Onhan sitä sangen kauniiksikin hevoseksi kehuttu; sirpakka ja jalopiirteinen, kun on. Phoebe voi näykkiä, usein vielä täysin yllättäen ja niin nopsasti, ettei sitä välttämättä ehdi varoa tai välttää. Yleensä se ei ota kovaa kiinni, joten mustelmaa pahempaa jälkeä tuskin jää.

Ratsuna Phoebe on liikkeiltään kevyt. Se tuntuu hyvin ohuelta ja kapealta, jokseenkin kiikkerältä, ja sen pitkiin joustaviin askeliin täytyy jonkin aikaa totutella ennen kuin kommunikaatio alkaa toimia. Phoebe on kaikin puolin herkkä hevonen, joka ei siedä suusta vetämistä (etenkään esteen päällä), potkimista kylkiin (se kutiaa helposti!) tai ratsastajan tasapainottomuutta. Selässä heiluva ratsastaja tekee Phoebesta epävarman ratsun, joka alkaa kompastella ja viskuroida. Kun yhteistyö toimii, Phoebe liikkuu ilman ongelmia ja reagoiden välittömästi oikeisiin apuihin. Hyppytyyli Phoebella on ilmava ja se jättää mieluummin tilaa – niin pysty- kuin vaakasuunnassakin – kuin liitäisi rimaa hipoen. Se on todella innokas esteillä ja voi lähteä viemään, joten ratsastajan on huolehdittava jarrujen löytymisestä. Toisaalta Phoebe on siro ja taipuisa ja kääntyy helposti pienissä mutkissa ja kulmissa, joten sen voi tuoda esteelle haastavammista kulmista tai vinottain. Jos se on epävarma hypystä, se lähtee kaukaa tai kieltää. Liian lähelle ajautuessaan Phoebe harvemmin enää yrittää ylitystä. Sen vahvuuksia ovat leveät ja pitkät esteet, kuten okserit ja vesiesteet, ja heikkouksia korkeat kapeat pystyt.

Laumahierarkiassa Phoebe on rauhallinen ja säyseä, ja mieluummin välttää höyryt kuin tunkisi päänsä poreilevaan kattilaan. Se tosin ei siedä ollenkaan lähenteleviä oreja tai edes liian lähelle hakeutuvia ruunia, vaan antaa näille helposti kaviosta turpaan. Tammojen kanssa se käyttäytyy myötämielisesti antaen korkea-arvoisemmille tilaa ja johdonmukaisesti ohjaten alempia. Phoebe ei pyri niskan päälle, muttei toisaalta anna myöskään itseään niin helposti pompoteltavaksi.

© Omistaja



Virtuaalihevonen on Internetissä elävä mielikuvituksen tuote, joka osallistuu omalta osaltaan muiden harrastelijoiden kanssa ylläpidettyyn tekstien ja kuvien luomaan virtuaalipeliin. A SIM-horse has nothing to do with the real world and does not exist outside the Internet.

Kuvat © VRL-02207
Tekstit © Omistaja


evm = ei virtuaalimaailmassa
kvm = kadonnut virtuaalimaailmasta